tiistai 31. heinäkuuta 2012

Projekti jatkukoon

Noniin, kyllä inhottaa mitä sitä onkaan tullut syötyä viimeisen viikon aikana! Siis ihan oikeasti, pari kertaa pitsaa, sitten karkkia ja suklaatakin ihan mukavasti... mutta on ihana huomata, miten ällö olo niistä herkuista tulee niin ei todellakaan tee mieli jatkaa sillä linjalla. Mulla on tosiaan vatsa ollut kipeä viimeiset päivät ja tänään oon taas syönyt terveellisesti. Edes pitkälle kotimatkalle en ostanut mitään matkakarkkia, vaan yhden proteiinipatukan, ja se riitti.

Nyt on kyllä saatu nauttia kesästä, useampi hellepäivä takana ja olen käytännössä asunut järvessä! Uiminen on kyllä niin mun juttu. Huomenna aion uskaltautua vaa'alle. Ihanaa päästä taas tämän projektin pariin, mä niin odotan, että olisin esimerkiksi jouluna 10kg kevyempi. Uskon, että se on mahdollista. Oon kiinnittänyt huomiota siihen, miten paljon häpeän itseäni ja lähinnä siis lihavuuttani. Minne tahansa menenkin, on mielessä se, että mitä toiset musta ajattelevat. Varsinkin, kun näkee vanhoja tuttuja, niin tuntuu nololta olla +20kg isompi. Oi että miten hyvältä tuntuisikaan olla useamman kymmenen kiloa kevyempi, kyllä sitten olis hienoa tavata vanhoja tuttuja ;)


sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Reissun päällä

Palaan kotiin vasta ensi viikolla, joten en ole ehtinyt nyt kirjoitella tänne. Olen uinut viime päivinä kovasti, ja tänään vähän vesijuoksin. Se on kyllä niin ihanaa että :) Syötyä on tullut vähän mitä sattuu normaalin kotiruoan lisäksi, ja aion palata normaaliin terveelliseen rytmiin kyllä heti kotona. Kirjoittelen enemmän sitten ensi viikolla. Nautitaan hellepäivistä!

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Herkuttelua

Kuten sanoin, meillä on vieraita kylässä. Siksi en ole päässyt blogianikaan päivittämään. On kyllä tullut syötyä epäterveellisesti - ei oikeastaan ole tehnyt mieli mitään, mutta kävimme eilen ravintolassa syömässä ja söin hampurilaisaterian. Olisihan se ollut fiksua syödä salaatti, mutta totutut tavat sanoivat muuta.  Täytyypä harjoitella ensi kerralla tilaamaan jotain kevyttä ja terveellisempää. Mutta toisaalta en tästä lannistu - on muutenkin helpompi panostaa uusien tapojen opetteluun, kun palaan töihin ja ruokarytmi paranee. Tänään ystäväni osti meille sipsejä illaksi elokuvan kanssa, joten niitä tulee varmaan vähän naposteltua. Mutta en aio stressata nyt liikaa, koska muuten lannistun ja normaalisti lopettaisin koko elämäntapaprojektin. Tänään tuli kuitenkin uitua, 30min vesijuoksua ja noin tunti vapaata uiskentelua! Kesä on ihanaa aikaa :)

Piti vielä lisätä: paino oli tänään noussut vain 200 grammaa eilisen hampurilaisaterian takia.:)

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Vaakapäivitys

Jee! Mä tiedän, ettei pitäis käydä vaa'alla joka päivä, mutta nyt aluksi se vaan houkuttaa. Pudotusta jo -2,5kg, mikä onkin nesteitä varmasti mutta pääasia että paino laskee. Ihanaa! Se, jos mikä, motivoi jatkamaan.

Nyt on hieman haasteita edessä syömisen suhteen, koska olen lomalla vielä, ja meille tulee vieraita muutamaksi päiväksi. Sen jälkeen lähden itse reissuun. Täytyy koittaa pitää kiinni kalorien laskemisesta ja korkeintaan yhtenä päivänä "herkutella". Lähinnä leipää tekee mieli. Se on toiminut todella hyvin, kun ei ole ostanut kotiin leipää. Kyllä sitä sitten tulisi syötyäkin.

Eilen illalla mulla oli vatsa tosi kipeä. Varmaan kuidun määrästä, uskoisin. Nyt lähden puuron keittoon, johan tässä on taas oltu hereillä mutta olen niin huono syömään aamuisin, että pitää odottaa aina tunti tai pari ennen kuin maistuu mikään.

Vielä sen verran, että me haluaisimme koiran. Olemme siitä monta vuotta haaveilleet, nyt se olisi jo mahdollistakin. Koirasta saisi myös ihanasti lenkkikaverin!

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Kuulumisia

Tänään olen huomannut, kuinka helposti sitä alkaa ajattelemaan ja kaipaamaan "vanhan elämän ruokia". Olen syönyt puuron, ruoaksi perunoita, lihapullia ja salaattia, välipalaksi banaania, pilttiä, ja iltapäivällä söin yhden ruisleivän makkarasiivuilla. Äsken iltapalaksi meni ehrmannin rahka-jogurtti punaherukoilla, mansikkakeitolla ja talkkunalla. Nälkä on selvästi ollut koko päivän, eikä syöminen siihen juuri ole auttanut. Olen varmaan syönyt niin isoja annoksia aiemmin, että vatsan kestää tottua tähän 1750kcal "dieettiin". En voi kieltää, etteikö olisi käynyt mielessä syödä jotain epäterveellistä, suolaista ja rasvaista hiilariruokaa. Yäk. Ällöttää ajatus siitä, että himoitsen sellaista p**kaa. Mutta ihminen ilmeisesti jää melko helposti riippuvaiseksi roskaruokaan. Karkkiakin teki jossain vaiheessa päivää mieli. Uskon kuitenkin tottuvani tähän uuteen ruokavalioon ajan kanssa eikä sitten (toivottavasti) enää edes tee mieli muita ruokia.

Mä olen aina ollut tosi kiinnostunut ravinnosta ja ruoka-aineista. Siis terveellisestä sellaisesta. En usko sokeasti kaikkia tutkimuksia, koska koko ajan kuitenkin tulee uusia, jotka kumoaa ne edelliset. Nykymaailmassa on vaikea tietää, mikä oikeasti on terveellistä. Ainoa, mihin uskon 100% varmasti, on kasvikset, marjat ja hedelmät. Mutta sitten vilja jakaa kansan aika lailla puoliksi. Toiset vannovat karppauksen nimeen, mä en itse sille tielle ole lähtenyt enkä aio. Olen kuitenkin vielä uskonut vahvasti, että ihminen tarvitsee kuituja, ja ruokavalio saa olla todella viljapainotteinen saadakseen tarpeellisen määrän kuitua päivittäin. Mulla ei ainakaan vatsa toimi, jos syön muuta kuin kuitupitoista ruokaa. Ja tietysti keho käyttää hiilihydraatteja polttoaineena. Sanotaan, että liiallinen lihansyönti ja liian vähäinen kuitu edes auttavat suolistosairauksia ja -ongelmia kuten syöpää. No tänään surffailin netissä ja löysin keskusteluja siitä, että joidenkin ihmisten mielestä gluteeni on pahasta. Että moni ihminen on yliherkkä gluteenille, vaikkei olisikaan keliakiaa. Luin myös yhden onnistumisen tarinan kiloklubissa, jossa 50kg laihtunut nuori nainen oli jättänyt gluteenin pois ruokavaliosta. En kuitenkaan löytänyt yhtään tutkimusta, miksi se olisi epäterveellistä...? Gluteeniahan on esim. rukiissa ja vehnässä. Riisissä, kaurassa ja tattarissa muun muassa sitä ei sen sijaan ole.

Me syödään kotona melko paljon punaista lihaa, sekä kanaa. Kalaa tulee syötyä todella vähän, omalta osaltaan sen kalliuden vuoksi. Kerran kesällä olen ostanut kirjolohta ja se maksoi 20€. Siitä söi kaksi päivää. Muuten kyllä tykkään lohesta. Reseptejäkin on melko vaikea keksiä, muuta kuin uunilohi tai lohikeitto. Mielestäni on vaikea koota ateriaa, kun on niin erilaisia tutkimuksia siitä, mikä on terveellistä. Riisiä, pastaa tai perunaa ei saisi syödä hirveästi mutta ei myöskään lihaa. Toisaalta onko kumpikaan toista sen epäterveellisempää...? Ehkä paras on syödä kaikkea kohtuudella. Rasvan epäterveellisyyttäkään ei ole pystytty todistamaan, vaikka aikoinaan näin väitettiin. Suomalaiset karttavat edelleen rasvaa ja ostavat kaiken rasvattomana, mikä mun mielestä on melkoisen älytöntä. Ihminenhän tarvitsee rasvaa siinä missä proteiinia, hiilihydraattia ja vitamiinejakin. Esimerkkinä tästä eräs tuttu, joka ihmetteli, kun me juodaan kotona kevytmaitoa eikä rasvatonta. Mun mielestä rasvaton maito on pahaa, enkä usko muutenkaan rasvattomaan ruokavalioon. Ostan mieluummin kaiken sokerittomana tai vähäsokerisena kuin rasvattomana.

No, näihin kaikkiin tutkimuksiin ei tosiaan kannata sokeasti luottaa vaan täytyy vaan tyytyä siihen, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Mä aion jatkossakin syödä riisiä ja pastaa, mutta kohtuudella :)

Ensimmäinen päivä takana

Eilen laskin siis ensimmäisen kerran kaloreita, joita tuli 1900. Meillä oli kaapissa pari pientä suklaapatukkaa, jotka on nyt myöskin pois syöty! Onneksi. Leipä on mun heikkous, ja päätettiin nyt toistaiseksi olla ostamatta leipätarvikkeita, jottei myöskään tule syötyä liikaa. Näkkäriä ja margariinia ainoastaan on.

Punnitsin äsken itseni ja paino oli -1,5kg vähemmän kuin viime perjantaina. Ja eilisestä -0,9kg. Aluksi onneksi lähtee nesteitä ihan mukavasti. Mies palasi tänään lomalta töihin, joten on helpompi keskittyä oikeanlaiseen rytmiin syömisen suhteen. Aamupalaksi mun on helppo syödä puuroa, joka nytkin tuolla odottaa jäähtymistä. Ruoaksi teen tänään lihapullia, uusia perunoita ja salaattia, koska tarpeita on jääkaapissa ja kokeilen lihapullia anopin reseptillä. Ne on niin loistavia.

Tällä hetkellä on sellainen tunne, että onnistun varmasti pudottamaan painoa, jos vaan pysyn kalorisuunnitelmassa. Ja haluan pysyä siinä. Ei enää mitään tekosyitä olla syömättä terveellisesti. Tai ajatuksia "eihän ne muutama ylimääräinen sata kaloria haittaa". Tuo painolukema vaa'assa hirvittää niin paljon, mutta täytyy muistaa iloita pienistäkin pudotuksista!

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Nälkä

Mä en tiedä miksi, mutta viime päivinä mulla on ollut nälkä koko ajan. Pari tuntia ruokailusta vatsa kurnii taas. Normaalisti pystyn olemaan pitkiäkin aikoja syömättä, mutta nyt on ollut ihan toisin. Tänään aamupalaksi tuli syötyä kolmen viljan puuro (itsetehty sekoitus ohrasta, kaurasta ja ruishiutaleista) maidolla. Ruoaksi söin kaksi tuntia sitten vähän kiinalaistyyppistä wokkia, jossa oli possua, riisiä ja eri kasviksia. Mausteina chiliä, sambal oelekkia ja soijakastiketta. Oli hyvää ja kaloreita vain 310 yhdessä annoksessa. Taidan kohta syödä välipalaksi maitorahkaa ja mansikkakeittoa.

Suunnitelmia

Nyt kesän aikana olen kerännyt motivaatiota ja pohtinut elämäntapamuutosta. On ahdistavaa, kun mitkään vanhat vaatteet ei mahdu päälle, eikä uusiakaan ole helppo löytää. Tähän mennessä ruokailuissa on ollut pielessä herkkujen syönti, napostelu ja roskaruoka. Liian usein tulee ajateltua, että haetaan pitsat ja katsotaan elokuva, eikä itsetehty ruoka varsinkaan väsyneenä houkuta. Karkkia tai suklaata ostan melkein päivittäin. Olen kyllä huomannut, ettei karkkikaan maistu niin hyvältä, ja siitä tulee vaan huono olo. Karkin syönti on enemmänkin tapa, johon on tottunut. Toivottavasti pääsisin eroon tästä tavasta ja ostaisin karkkia vaikkapa 100g kerran viikossa. Kun se määrä riittäisi, niin säästyisin älyttömältä kalorimäärältä. Olen myös tänä vuonna ollut jossain määrin masentunut, eikä mikään ole huvittanut. Ei kodin siivous, ei tekemättömien töiden tekeminen eikä myöskään terveelliseen syömiseen tai ruoanlaittoon panostaminen. Nyt kesällä olen saanut energiaa ja taas "normaalia iloisuutta", jolloin myös elämäntapamuutos on helpompi ajoittaa. Niinhän sanotaan, että laihdutusprojektiin ei pidä ryhtyä, jos elämässä on jotain muuta suurta projektia meneillään samaan aikaan. Ihmisen voimavarat harvoin riittää kahteen suureen muutokseen samalla kertaa. Mulla on ihan hirveästi pudotettavaa, mutta olen asettanut ensimmäiseksi välietapiksi 120kg:n eli -13kg. Palkitsen itseni shoppailureissulla!


Mun suunnitelma alkuun pääsemiseksi:

  • lasken ruoasta tulleita kaloreita kiloklubissa (ilmainen ja helppo käyttää). Pyrin syömään 1750kcal päivässä kiloklubin suosituksen mukaan.
  • syön terveellisesti mutta oman mielen mukaan enkä noudata dieettiä tai kiellettyjä ruoka-aineita. Lisään kasviksia ja hedelmiä ruokavalioon.
  • herkkupäivä sunnuntai, jos ei menoja ole viikonloppuna. Herkkupäivänä saa syödä 2500kcal.
  • treenipäiviä 2 x viikko: sauvakävely & vesijuoksu
Katsotaan miten nää lähtee pyörimään ja sitten uusia suunnitelmia kehiin :)


lauantai 21. heinäkuuta 2012

Miten tähän on tultu

Sen verran haluan kertoa itsestäni, että olen 26-vuotias parisuhteessa elävä nainen. Olen ollut ylipainoinen lapsesta saakka. Epäilenkin, että jokin lapsuudessani on aiheuttanut syömishäiriön ja vääristyttänyt mielikuvaani nälkää ja ruokaa kohtaan. Ihan pienenä lapsena olin normaali syöjä. Olin jo lapsena kaikkiruokainen, ja lauantaina oli karkkipäivä. Meillä syötiin ihan tavallista kotiruokaa. Kouluikää lähentyessäni painoni alkoi nousta ja aloin syödä tunteisiin. Meillä ei kotona ollut hirveän tarkkoja ruoka-aikoja, tai vahdittu syömismäärää. Aloin myös käydä itse kaupassa karkkiostoksilla usein. Toisinaan kavereiden kanssa, toisinaan yksin. Söin karkkia salaa jo ensimmäisillä koululuokilla. Kotona vanhempieni erittäin tulehtunut ja riitaisa suhde vaikutti siihen, että pakenin pahaa oloa syömällä. En ollut kuin 12-vuotias, kun tunsin olevani pahasti ruokariippuvainen. En osannut miettiä muuta kuin ruokaa ja sitä, mitä syön seuraavaksi. Myös äiti lahjoi ruoalla ja aina kun oli syy, niin syötiin hyvin tai mentiin ulos syömään. Harrastin kyllä monenlaisia liikuntalajeja ja ulkoilin paljon kavereiden kanssa, mutta paino vain nousi. Söin aamulla helposti neljä palaa leipää juustolla, samoin illalla. Karkkia lähes päivittäin. En edes tajunnut olevani niin ylipainoinen. Olinhan vasta lapsi. Sukulaiset moittivat painoani ja häpesin itseäni. Itsetuntoni ei milloinkaan päässyt kehittymään normaaliksi, vaan tunsin olevani huono.

Yläasteelle mennessäni painoindeksini oli jo 34,4. Silloin painooni puututtiin ensimmäisen kerran kouluterveydenhoitajan toimesta. En ollut tarpeeksi vanha motivoituakseni laihduttamaan, mutta painonnousu kyllä hidastui. Kävin ravitsemusterapeutilla, kirjoitin ruokapäiväkirjaa ja kävin kouluterkkarilla painon tarkkailussa. Paino ei laskenut missään vaiheessa. Peruskoulun viimeisellä luokalla painoindeksini oli 35,6 jolloin sain ensimmäisen pistoksen laihduttaa. Järkytyin painolukemastani, koska painoin tuolloin 97kg enkä halunnut niin nuorena painaa sataa kiloa. Lopetin kouluruokailun ja hämmästyin, kuinka hyvin pärjäsinkään ilman sitä. Myös eräs ystäväni teki niin, joten oli helppo viettää vapaa-aikaa ruokatunnilla. Aloin lenkkeillä iltapäivisin pururadalla. Laihduin kouluvuoden aikana 12kg pääsemättä vaa'alle, koska meillä kotona ei sellaista ollut. Seuraavan kesän laihdutin. Heräsin aamulla, lähdin pururadalle juoksemaan, tulin kotiin tekemään aerobic-treenin videolta ja sen jälkeen söin päivän ainoan aterian: painonvartijoiden laihdutuskeittoa, jota äiti oli tehnyt. Aloimme myös äidin kanssa laskea painonvartijoiden pisteitä tietokoneohjelmalla, ja laihduin 8kg lisää. Olin siis 16-vuotiaana hoikimmillani ja painoindeksini oli tuolloin 28 eli enää lievän lihavuuden puolella. Sen jälkeen onkin menty alamäkeen ja reilusti.

En oikein tiedä, mitä tapahtui ikävuosina 16-18, mutta painoni nousi melkein 30kg. En muista miksi. Sellainen mielikuva on, että olin jollain tasolla masentunut, ja varmaankin lapsuuden opit ruoasta ja ruokariippuvuudesta valtasivat mielen. Parikymppisenä olen pysynyt 106-115kg:ssa välillä laihduttaen sinne 106-107 kiloon. Pari vuotta sitten paino nousi 122kg asti ja sen jälkeen laihduin 10kg. Olen aina laihduttanut terveellisesti eli laskemalla kaloreita ja syömällä normaalia mutta terveellistä ruokaa. Dieettejä en ole kokeillut. Olen laihduttanut hyvinkin oikea oppisesti mutta stressaten punnituspäivistä ja aina motivaatio on tietyn ajan kuluttua lähtenyt. Viime syksynä painoni nousi 115kg:sta 130 kiloon. Tämän vuoden talven ja kevään olen pysytellyt siinä painossa, vaikkakin syöden toisinaan epäterveellisesti. On minulle hyvin harvinaista, että paino pysyy samassa näin kauan. Yleensä elän "lihomiskautta" tai laihdutan. Nyt ajattelenkin, että olen kerännyt motivaatiota lopulliseen elämäntapamuutokseen, ja minulla on mahdollisuus toteuttaa unelmani kevyemmästä tulevaisuudesta.

Olen tunnesyöjä. Syön iloon ja suruun, masennukseen, stressiin. Kaikenlaisiin tunteisiin. Ajattelen ruokaa ja herkkuja taukoamatta. En tiedä, miltä tuntuu ihmisestä, joka ei saa iloa ruoasta. Mistä sellainen ihminen saa ilon? Haluaisin oppia tuntemaan iloa ilman ruokaa. Päästä eroon tunnesyömisestä ja ruokariippuvuudesta. Haluan myös löytää liikunnan ilon. Uskon, että se on mahdollista.

Alkuteksti

Halusin aloittaa blogin, johon voin purkaa ajatuksiani ylipainoisena olemisesta, siihen johtaneista syistä ja siitä pois pääsystä. Toivon, että blogi motivoi mua elämäntapamuutoksissa, miksei myös lukijoitakin. Olen lukenut useasti, että mikäli ei pysty laihtumaan pysyvästi, pitäisi hyväksyä itsensä sellaisena kun on. Mä en halua hyväksyä itseäni tällaisena. Toki mä pystyn elämään itseni kanssa, tietenkin, olenhan elänyt jo 26 vuotta ;) Mutta mulla on ollut todella pitkään unelma siitä, että olisin terveempi, kauniimpi ja hoikempi. Ensisijainen syy, miksi haluan muuttaa elintapojani, ei ole laihtuminen, vaan se, että mua oksettaa se epäterveellinen ruoka, jota syötyäni olen lihonut. Vihaan sitä olotilaa, kun vatsa on turvonnut ja kipeä kaikenlaisesta roskaruoasta ja sokerista. En vaan halua elää sen tunteen kanssa enää. Haluan oppia syömään terveellisesti, jotta voin tuntea itseni hyvinvoivaksi.