Kaamosmasennus ja superdieetti

"Kaamosmasennustilassa esiintyy masennustiloissa ilmeneviä tavanomaisia oireita, kuten surullisuus, alentunut mieliala, ahdistuneisuus, ärtyneisyys, mielihyvän ja mielenkiinnon kokemisen menettäminen sekä arvottomuuden, syyllisyyden ja toivottomuuden tunteet. Oirekuvalle on ominaista unentarpeen lisääntyminen, fyysisen aktiivisuuden väheneminen, väsymys, seksuaalisten halujen heikentyminen, ruokahalun kasvu ja etenkin hiilihydraatti- tai tärkkelyspitoisten ruokien syöminen ja painon lisääntyminen. Tavanomaisesta masennustilasta poiketen oireet voimistuvat iltapäivisin. Kaamosmasennuksen oireet toistuvat vuosittain samaan aikaan talvisin. Oireet alkavat ilmetä yleensä lokakuussa, ovat voimakkaammillaan marraskuusta tammikuuhun ja lievittyvät helmimaaliskuun aikana." (Terveyskirjasto)

Jep, kuulostaa ihan multa! Olen ollut niin ahdistunut, että olen pohtinut jo vaikka mitä mielenterveyssairauksia. No joo, kyllä mä stressaan ja ahdistun helposti muutenkin, mutta loppusyksy on aina pahinta aikaa. Ja juuri tuo painonnousu (johtuen syömisestä) on syy siihen, miksei tähän aikaan vuodesta mulla koskaan ole ollut motivaatiota laihduttaa. Viimeksi asetin tavoitteeksi syödä normaalia ruokaa normaalissa rytmissä. Se on onnistunut, en ole napostellut pitkin päivää. Nälkäkään ei oikeastaan ole ollut. Herkkuja kyllä tekee mieli usein. Arkena olen melko hyvin pysynyt niissä erossa. Eilen ostin tutti frutti pussin (400g) josta meni eilen ehkä 150g-200g. Sitten tulikin huono olo. Onneksi ei ole tullut ihan älyttömästi syötyä, mutta ei kyllä ole tehnyt mieli liikkua yhtään. Väsyttää koko ajan, vaikka nukkuisi kuinka paljon. Kirkasvalolamppu eli valohoito varmaan auttaisi, se on ehkä ostettava veronpalautuksista ;)

Mä oon niin kateellinen ihmisille, jotka ovat aloittaneet elämäntaparemontin ja pysyneet siinä vuodenkin. Mä olen tehnyt elämäntaparemontin varmaan sata kertaa ja laihtunut aina 7-8kg. Joskus 10kg. Sen enempään en ole pystynyt. :( Mä oon päättänyt ilmoittautua fitfarmin superdieettiin, joka alkaa 7.1. Tiedän monia, jotka ovat sillä karistaneet usean kymmenen kiloa ja se voisi toimia mulle, kun turhaudun laihduttaessani kymmentä kiloa yli puoli vuotta. Eikä sillä hitaalla painonpudotuksella ole koskaan ollut mulle pysyviä tuloksia. Päinvastoin, ne samat kilot lihoo takaisin parissa kuukaudessa aina.

Olen aika innoissani superdieetin aloittamisesta. Jännittää, mutta tammikuussa on aina kova motivaatio pudottaa painoa. Mies tulee mukaan superdieettiin eli on helppo tsempata toisiamme! :)

Onko mulla superdieettaavia lukijoita?! Olisi kiva kuulla kokemuksia!

Loppuun vielä yksi toive ;)

weheartit

Pahoittelut hiljaisuudesta

Hei ihanat lukijat :)

Pahoittelen hiljaiselosta! Mulle syksyn pimein aika on aina - lähes poikkeuksetta - sellaista apeaa jolloin masennus ja väsymys valtaa mielen. Rakastan kyllä syksyä, mutta yleensä juuri elo-lokakuuta ja nyt taas huomaa, että mikään kunnon yöuni ei riitä. Elämässäni on myös ollut muita ahdistavia asioita, jotka ovat pyörineet päässä ja saaneet kyyneleet silmiin iltaisin. En halua tänne tuoda henkilökohtaisia ongelmia ja asioita vaan pitää tän blogin painonhallinta-asioissa.

No, joka tapauksessa. Hyviä uutisia: roskaruokaa ei ole tullut syötyä juurikaan. Ruokarytmi on pysynyt samana enkä ole kotona napostellut koko ajan. Huonot uutiset: suklaata tai karkkia olen syönyt melkein päivittäin. Nyt ainakin parin viikon ajan. Eli siitä pitäisi päästä pois. Unelma on edelleen se, että pääsisin vaikka edes 110 kiloon mutta mieluusti alle sataan. En tiedä miten siinä onnistuisin. Motivaatio ei kestä kauaa ja liikkuminen tuntuu pakkopullalta.

Katsotaan, jos innostuisin taas laskemaan kaloreita ja päivittelemään blogia! :)

Itku ja parku

Varoitan jo valmiiksi, että tämä teksti tulee sisältämään valivalivalitusta!

Moni varmaan ihmettelee, miksen ole vähään aikaan kirjoittanut. Siihen on monta syytä. Ensinnäkin lauantaina 6.10 olin ihanien ihmisten kanssa viettämässä päivää ja iltaa. Syötiin ravintolassa ja meillä oli tosi kivaa. Motivaatio oli ollut aika vahva, vaikka olin yhden viikon jo syönyt terveellisiä eväitä töissä (= joka aiheutti hirveät vatsakivut ja ummetukset, se taas söi motivaatiota). Sunnuntaina oli tarkoitus jo laskea kaloreita ja syödä terveellisesti mutta tuli liian suuri himo tehdä pitsaa ja ostaa kauhea säkki irtokarkkeja, jonka sitten toteutinkin. No koko viime viikko meni syödessä kaikkea epäterveellistä kuten karkkia, suklaata, pizzerian pizzaa, subway -patonkia jne. Motivaatio laihduttaa oli kadonnut TÄYSIN. Jumppiin en ehtinyt ja syysmasennus iski.

Osittain syytän motivaation  katoamisesta sitä, että aloin syömään terveellisiä eväitä työpaikalla. Miksi ihmeessä joka kerta kun laihdutan, mä kuvittelen laihtuvani terveellisillä eväillä?! Aina kun motivaatio laihduttaa on pysynyt usean kuukauden, olen syönyt ihan tavallista ruokaa. Nyt taas mä sorruin siihen uskoon, että kun syön lounaaksi 100g lihaa ja 200g kasviksia niin mä laihdun. Mut tästähän seurasi se, että iltaisin tekee ihan törkesti mieli kaikkia herkkuja, koska on lounaalla syönyt niin vähän!!

Vippaskonstit ja hiilariton ruokavalio ei siis toimi mulla, piste. Himo syödä kaikkea ihan tavallista ruokaa on liian suuri. Ja sitä ruokahimoa ei tavallista ruokaa syödessä ole. Nyt sitten olen syönyt tämän viikon isomman lounaan kuten lasagnea sekä kanakastiketta ja riisiä. Kaalilaatikkoa ajattelin myös tehdä.

Nyt olisi tärkeää löytää taas se rytmi takaisin, ettei koko ajan tee mieli roskaruokaa, karkkia ja suklaata. Mä oon myös masentunut siksi, että motivaatio on kadonnut ihan tyystin, olin niin energinen ja iloinen kun motivaatiota riitti ja laihduin. Nyt olen lihonut noin kilon, en onneksi enempää, mutta haluaisin taas saada painoa hiljaa alaspäin.

Nyt pari päivää varsinkin oon ollut koko ajan tosi huonolla tuulella, vittuuntunut, hermostunut ja koko ajan itkuinen. Eikä ole mitään syytä. Muuta kuin hormonit! Ja valoisuuden väheneminen tekee tän mulle joka hemmetin syksy.

Viimeinen pisara oli tänään, kun oon koko päivän henkisesti valmistautunut illan jumppaan. Sinne ajaessani olo jo tuntui paremmalta, ja tajusin, että siellä se olo paranee ihan varmasti ja saan purettua pahaa oloa. No arvatkaa miltä tuntui nähdä tyhjä parkkipaikka ja tajuta, että jumppa on ilmeisestikin peruttu tältä päivältä.. olin tosi lähellä, etten mennyt kauppaan ostamaan kilon karkkia ja suklaata ja sipsiä ja kaikkea. Mutta ajoin suoraan kotiin ja itkin.

Nyt vaan tuntuu ettei mikään huvita :(