Hei ihanat lukijat :)
Pahoittelen hiljaiselosta! Mulle syksyn pimein aika on aina - lähes poikkeuksetta - sellaista apeaa jolloin masennus ja väsymys valtaa mielen. Rakastan kyllä syksyä, mutta yleensä juuri elo-lokakuuta ja nyt taas huomaa, että mikään kunnon yöuni ei riitä. Elämässäni on myös ollut muita ahdistavia asioita, jotka ovat pyörineet päässä ja saaneet kyyneleet silmiin iltaisin. En halua tänne tuoda henkilökohtaisia ongelmia ja asioita vaan pitää tän blogin painonhallinta-asioissa.
No, joka tapauksessa. Hyviä uutisia: roskaruokaa ei ole tullut syötyä juurikaan. Ruokarytmi on pysynyt samana enkä ole kotona napostellut koko ajan. Huonot uutiset: suklaata tai karkkia olen syönyt melkein päivittäin. Nyt ainakin parin viikon ajan. Eli siitä pitäisi päästä pois. Unelma on edelleen se, että pääsisin vaikka edes 110 kiloon mutta mieluusti alle sataan. En tiedä miten siinä onnistuisin. Motivaatio ei kestä kauaa ja liikkuminen tuntuu pakkopullalta.
Katsotaan, jos innostuisin taas laskemaan kaloreita ja päivittelemään blogia! :)
Voisin melkeenpä allekirjottaa ton ekan kappaleen myös omalle kohdalleni. Lisäksi tuntuu, että ihan jatkuvasti tulee eteen jotain vastoinkäymisiä ja epäonnistumisia, ei niinkään isoja mutta sellasia jotka pikkuhiljaa useasti toistuessaan syö pahasti :/
VastaaPoistaMulla oli tosi vaihtelevaa, suurimmaksi osaksi tosi huonoa se motivaatio aiemmin, mutta nyt kun palkkasin PT:n niin sitä motivaatiota vaan löytyy kun ajattelee, että tästä mä maksan enkä mä halua sille tuottaa pettymystä että mitään ei olisi tpaahtunut, enkä halua sille tunnustaa mitään mättö-övereitä. Ja toivon mukaan kolmen kuukauden aikana tää homma kasvaa jo selkärankaan kiinni, kun huomaan sen edistyksen! Eli ootko ajatellut pt:tä tai esim jotain kaveria jolle raportoisit sun herkuttelut ja liikkumattomuuden, mutta myös sen positiivisen puolen? Se nimittäin motivoi, Liikunnanvihaaja-blogissa oli hauska idea, että oli perustettu facebook-ryhmä johon kirjattiin syömiset joka päivä! :)
Harmi, että liikunnasta on tullut taas pakkopullaa. Et siis ole löytänyt sitä sun the lajia! Nyt vaan rohkeesti uusia juttuja kokeilemaan niin kyllä se sieltä löytyy :) Lähteminen/alottaminen on aina vaikeeta mutta kun pääsee vaan vauhtiin niin se hyvä olo tulee. Äläkä ajattele niitä treenjeä "pakko tehä"´vaan teet sitten kun huvittaa!
Toosi paljon tsemppiä! :) En tiiä olikö tästä mitään hyötyä, mutta toivottavasti!
Kiitos kommentistasi :) Nimenomaan löysin sen oman lajini, mm. vesijuoksun. Rakastan sitä! Mutta kun joudun sinne syömis-ahdistus-syövereihin, niin mikään ei saa mua liikkumaan, ei mitenkään päin. Edes lempilajit. Koska silloin en kykene edes siivoamaan, pesemään pyykkiä tai mitään muutakaan normaalia :(
PoistaHuonoja päiviä ja kausia tulee aina. Pitää vaan muistaa että pienikin askel on askel! Voimaa ja motivaatiota sulle! :)
VastaaPoistaUusi blogisi lukija ilmoittautuu :)
VastaaPoistaTäällä toinen jonka motivaatio on äärimmäisen huono ja kaikki tuntuu niin ylitsepääsemättömän vaikealle. Suklaa ja karkki on mun suuri intohimoni ja niitä on vedelty monta viikkoa putkeen joka päivä ja kiloissahan se näkyy. :( Oma dieettini kaatui jälleen kerran heti ensimmäisen päivän jälkeen, kun karkkiriippuvuus iski ja vie mut mennessään. Sillä tiellä olen taas koko viikon ollut. Maanantaina uusi aloitus.
Itsekin tarvitsisin PT:n ja sellaisen palkkaaminen voisi olla hyvä ajatuskin. Aina parempi jos olisi joku ystävä jonka kanssa voisi laihdutus/liikkumis projektia käydä läpi. Itselläni ei sellaisia ole ja kotoa, mieheltäkään ei juuri tukea tule. :/ Elämä on vaikeaa ja vastoinkäymisiä on. :(
Ymmärrän tunteesi paremmin kuin hyvin, valitettavasti :( Mutta onneksi blogimaailmassa on ihmisiä, joiden kanssa pystyy jakamaan fiiliksiään ja ehkä löytämään pientä toiveen pilkahdusta. Laihdutus on tosi vaikeaa, jos elämässä ahdistaa muutkin asiat, kuten itsekin juuri olen todennut. Voimia Marja sinulle!!
Poista