Nyt on paha olla kaikista herkuista, joten nyt tuntuisi hyvältä ajatukselta taas pyrkiä terveelliseen ruokavalioon. Jos pahin kaamosmasennus olisi takana päin, toivottavasti? Mutta nyt myös mies on halukkaana lähtemään herkuttomalle linjalle. Ongelma on vain siinä, että huomenna motivaatio ei ole niin korkea kuin nyt, kun on huono olo. Huomenna tekee taas mieli karkkia ja suklaata. Mutta aion sanoa EI. Nyt saa mässäily loppua!! Yritän muistaa aamulla vaa'alle, varmaan olen lihonut takaisin laihduttamani kilot :( Ainakin se on pelko. Toisaalta aina pääsee alaspäin jos haluaa, eikös?
Tarkoitus olisi yrittää nyt:
- syödä normaalia ruokaa normaalissa rytmissä
- syödä sellaista ruokaa, mitä mieli tekee (ei ns. laihdutusruokia mutta kuitenkin terveellisyys huomioiden)
- pyrkiä olemaan erossa herkuista ja roskaruoasta
Pitäisi onnistua. Nyt on tärkeämpää saada ruokarytmi takaisin kuin laihtua. Jos alan syömään hirveän vähällä kalorimäärällä vain superterveellistä ruokaa, niin motivaatio ei kauas kanna.
Kuulostaa järkevälle! Itselle tämä aika on kaikkein vaikeinta ja täytyy olla vaan itselleen armollinen. Jos pystyt oleen vaikka 5 päivää seitsemästä ilman herkkuja niin se on jo tosi hyvin. Keksii vaan paljon tekemistä ja menee ajoissa nukkumaan ja aina kun tekee mieli jotain niin lasi vettä vaikka. Tsemppiä!
VastaaPoistaSaavitolkulla tsemppiä sulle ja ihanaa, että palasit! :)
VastaaPoistaMoi! Tuore lukija ilmoittautuu ;)
VastaaPoistaOlen ihan armoton herkkuhiiri, mutta nämä menneet kolme viikkoa, kun olen vältellyt herkkuja normipäivät ja antanut itselleni luvan herkutella yhtenä päivänä viikossa, on tehnyt sen, että mun ei enää tee niin paljon herkkuja edes mieli. Viime lauantaina herkuttelin luvan kanssa, mutta muutamaa suklaapalaa lukuunottamatta - ei maistunut. Nälkäisenä voisin tietenkin palata huonoihin tapoihini ja mättää kasan suklaata energianpuutokseeni, mutta silloin yritän pysyä järjissäni ja ottaa jotain muuta.
Maijun kanssa olen ihan samaa mieltä. Itselleen pitää olla armollinen, eikä mitään saa kieltää. Parasta on kun saa arjen rullaamaan niin, ettei tarvitsekaan olla dieetillä, pystyisi vaan syödä normaalisti!
Tsemppiä!
Hei Iiris :) Tsemppiä kovasti, minulla oli hyvin pitkälti samanlainen vaihe tässä syksyllä, mutta nyt onneksi tuntuu siltä, että normaali ruokarytmi on palautumassa :) Tärkeintä on, että et luovuta!! Vaan jatkat kamppailua, jossain vaiheessa varmasti helpottaa!!
VastaaPoistaKävin lukemassa blogiasi ensimmäistä kertaa :) Tsemppiä taisteluun noita "kirottuja" herkkuja vastaan!
VastaaPoistaKiitos paljon kaikille tsemppikommenteista! :)
VastaaPoista