Itku ja parku

Varoitan jo valmiiksi, että tämä teksti tulee sisältämään valivalivalitusta!

Moni varmaan ihmettelee, miksen ole vähään aikaan kirjoittanut. Siihen on monta syytä. Ensinnäkin lauantaina 6.10 olin ihanien ihmisten kanssa viettämässä päivää ja iltaa. Syötiin ravintolassa ja meillä oli tosi kivaa. Motivaatio oli ollut aika vahva, vaikka olin yhden viikon jo syönyt terveellisiä eväitä töissä (= joka aiheutti hirveät vatsakivut ja ummetukset, se taas söi motivaatiota). Sunnuntaina oli tarkoitus jo laskea kaloreita ja syödä terveellisesti mutta tuli liian suuri himo tehdä pitsaa ja ostaa kauhea säkki irtokarkkeja, jonka sitten toteutinkin. No koko viime viikko meni syödessä kaikkea epäterveellistä kuten karkkia, suklaata, pizzerian pizzaa, subway -patonkia jne. Motivaatio laihduttaa oli kadonnut TÄYSIN. Jumppiin en ehtinyt ja syysmasennus iski.

Osittain syytän motivaation  katoamisesta sitä, että aloin syömään terveellisiä eväitä työpaikalla. Miksi ihmeessä joka kerta kun laihdutan, mä kuvittelen laihtuvani terveellisillä eväillä?! Aina kun motivaatio laihduttaa on pysynyt usean kuukauden, olen syönyt ihan tavallista ruokaa. Nyt taas mä sorruin siihen uskoon, että kun syön lounaaksi 100g lihaa ja 200g kasviksia niin mä laihdun. Mut tästähän seurasi se, että iltaisin tekee ihan törkesti mieli kaikkia herkkuja, koska on lounaalla syönyt niin vähän!!

Vippaskonstit ja hiilariton ruokavalio ei siis toimi mulla, piste. Himo syödä kaikkea ihan tavallista ruokaa on liian suuri. Ja sitä ruokahimoa ei tavallista ruokaa syödessä ole. Nyt sitten olen syönyt tämän viikon isomman lounaan kuten lasagnea sekä kanakastiketta ja riisiä. Kaalilaatikkoa ajattelin myös tehdä.

Nyt olisi tärkeää löytää taas se rytmi takaisin, ettei koko ajan tee mieli roskaruokaa, karkkia ja suklaata. Mä oon myös masentunut siksi, että motivaatio on kadonnut ihan tyystin, olin niin energinen ja iloinen kun motivaatiota riitti ja laihduin. Nyt olen lihonut noin kilon, en onneksi enempää, mutta haluaisin taas saada painoa hiljaa alaspäin.

Nyt pari päivää varsinkin oon ollut koko ajan tosi huonolla tuulella, vittuuntunut, hermostunut ja koko ajan itkuinen. Eikä ole mitään syytä. Muuta kuin hormonit! Ja valoisuuden väheneminen tekee tän mulle joka hemmetin syksy.

Viimeinen pisara oli tänään, kun oon koko päivän henkisesti valmistautunut illan jumppaan. Sinne ajaessani olo jo tuntui paremmalta, ja tajusin, että siellä se olo paranee ihan varmasti ja saan purettua pahaa oloa. No arvatkaa miltä tuntui nähdä tyhjä parkkipaikka ja tajuta, että jumppa on ilmeisestikin peruttu tältä päivältä.. olin tosi lähellä, etten mennyt kauppaan ostamaan kilon karkkia ja suklaata ja sipsiä ja kaikkea. Mutta ajoin suoraan kotiin ja itkin.

Nyt vaan tuntuu ettei mikään huvita :(