Hyviä uutisia

Kävin aamulla vaa'alla, ja paino oli sama kuin vajaa viikko ennen joulua! Joulukiloja ei siis tänä vuonna tullut. En siis vaan kuvitellut kun sanoin, ettei tullut syötyä ylenmäärin eikä varsinkaan makeita herkkuja tai suklaata/karkkia juuri ollenkaan. Vaikka olen herkutellut koko syksyn lokakuusta joulukuuhun, on loppukesästä pudotetut 5,4kg pysyneetkin poissa - harvinaista mulla! No toisaalta roskaruokaa ollaan syöty huomattavasti vähemmän kuin ennen.

Yleensä kun pudotan viisi kiloa niin lihon kaksinkertaisesti seuraavan puolen vuoden aikana. Ehkä mä oon alitajuisesti oppinut valitsemaan oikeita ruokia ja toisinaan syönyt töissä eväänä proteiini+kasvis -painotteisesti. Iltapala on vähentynyt myös, ei aina ole ollut nälkä enää päivällisen jälkeen.

Asetin itselleni tavoitteeksi päästä ensi vuoden aikana kaksinumeroiseen painoon. Pudotettavaa olisi siis noin 30kg. Se olisi -2,5kg kuukausittain. Enköhän mä siihen tahtiin pysty, lähden tosi luottavaisin mielin superdieettiin. Eikös onnistuminen ole riippuvainen omasta tahdosta ja motivaatiosta? Uskon näin :)

Mä olin tänään vaateostoksilla. Vaatekokoni on paidoissa noin 52-54, farkuissa 52. Paidat tuossa koossa eivät ole kovin löysiä, mutta housut tuossa koossa taas ovat reisistä liian löysät mun makuuni (vyötärö vaan ei mahtuisi kiinni pienemmässä koossa). Mun yläkroppa on aina ollut jotenkin isompi kuin alakroppa. Se on toisaalta inhottavaa, koska pelkään etten kauniimmaksi muutu vaikka laihtuisin. Mutta kukaanhan ei oman kropan muodolle kuten liian leveille hartioille tai liian isolle takamukselle, voi yhtään mitään. Kehoa voi kyllä muokata timmimmäksi, mutta "perusrakenne" säilyy.

Nykyään on onneksi saatavana ihan mukavia vaatteita isokokoisille, toisinaan sitä tekee mahtavia löytöjä, kuten mä tänään. Löysin aivan ihanan paidan/tunikan ja tulin siitä tosi iloiseksi. Ennen joulua kävin myös shoppailemassa Zizzistä parit mahtavat farkut, sattuikin hyvin koska edelliset kului just puhki... Tänään oli myös kiva päivä, koska näin pitkästä aikaa kaveriani, melko uutta tuttavuutta, mutta josta pidän todella. Meissä on paljon samaa. Käytiin syömässä shoppailujen jälkeen ja oli ihana höpistä tyttöjen juttuja! Kotiin tullessa pistin kynttilöitä palamaan joka paikkaan, onneksi koti on niin puhdas (harvinaista herkkua), ettei siivota tarvitse. Tehdään miehen kanssa ruoaksi chicken wingsejä texas pete -kastikkeessa, ristikkoperunoita sekä jalapenopopperseja. Ei mitään laihissapuskaa ;)

Lopuksi mä haluan linkittää tänne kauniin ja herkän biisin, joka on muhun iskenyt vasta Erinin versiona. Kaija Koon alkuperäisestä biisistä oon napannut tuohon otsikon alle tekstin. Itse haluaisin päästä vapaaksi tästä ylipainosta, jonka vankina olen koko ikäni ollut, ja joka on vaikuttanut mun koko elämääni, mun persoonan kehitykseen, itsetunnon kehitykseen, siihen millaisia ihmisiä olen saanut tai jäänyt saamatta elämääni sekä ylipäätään niin henkiseen kuin fyysiseen hyvinvointiin.

"En odota yllätystä,
En pidätä hengitystä.
Mä haluan jättää sen kaiken taakse.
Tää, mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
Enkä kuolematon.
Mut mä tiedän vaan sen,
Minkä sydän on tiennyt kauan.
Tää, mun pakoni loppuun juostu on."

Ihanaa ja rentouttavaa perjantaita kaikille!