lauantai 29. syyskuuta 2012

Millainen on onnellinen viikonloppu?

Kerrankin mulla on vapaa viikonloppu. Mua ei haittaa menot viikonloppuisin, tykkään mennä ja tehdä ja nähdä ihmisiä, mutta nyt tuntuu just siltä, että on oikeastaan ihan mukava viettää kotiviikonloppu. Ehdin ainakin panostamaan tämän viikonlopun päätavoitteeseen: herkuton viikonloppu. Jep, päätin eilen tosissani pitää herkuttoman viikonlopun. Mitään ei oikeastaan tee mieli, ja haluan kuollakseni oppia nauttimaan viikonlopuista ilman herkkuja. Nykyään mulle tulee itse asiassa parempi olo henkisesti siitä, että noudatan terveellistä ruokavaliota ja saan kalorit pysymään alle kahdessa tuhannessa. Sitä oloa en vaihtais mihinkään. Se, että entisestä sohvaperunasta on tullut terveysintoilija, on niin mahtavaa. Roskaruoka ja herkut tuovat hetkittäisen hyvän olon joo, mutta sisimmässä on huono omatunto jo ennen niiden syömistä. Ja se olo vaan pahenee syömisen jälkeen. Sitten seuraavana päivänä sama uusiksi, kun on niin paha olla henkisesti, että luulee ruoan tuovan sen pienen hetken onnen. Mutta kunpa sellaiset sohvaperunat tietäisi, miten voisi saadan sen hyvän olon tunteen kokoaikaiseksi! Jos voisin tai osaisin, auttaisin muitakin sohvaperunoita pääsemään eroon sohva-herkku-kierteestä.

Musta tuntuu tosi hyvältä. Tuntuu, että oon niin paras, kun oon pystynyt tähän. Itsetunto on kohonnut, kun aiemmin pidin itseäni ihan huonona ja surkeana, kun en pystynyt elämään ilman herkkuja. Mutta tämä hyvä olo on niin ihanaa, etten todellakaan kaipaa takaisin vanhoihin elämäntapoihin. Se, että on saanut jotain aikaiseksi (tai ainakin aloitettua pitkän urakan), josta on unelmoinut koko elämänsä 8-vuotiaasta saakka, ei sitä voi sanoin kuvailla. Olen tajunnut vasta parin vuoden aikana, että todellinen unelma, jonka haluan toteuttaa eikä se vaadi rahaa tai muutakaan menetystä (paitsi epäterveellisen ruoan) on tulla kauniiksi, normaalipainoiseksi (tai ainakin lähelle sitä) naiselliseksi naiseksi. Miksi en sitten toteuttaisi tätä unelmaa? Jo 8-vuotiaana äiti sanoi, että parin vuoden päästä olen jo kasvanut muiden lasten mittoihin. Mutta olisihan se vaatinut perheen tekemiä elämäntapamuutoksia. Meidän kotona lohdutettiin ruoalla. Elämästä nautitittiin menemällä hampurilaisravintolaan tai tekemällä kotona pitsaa. Pieniäkin tilaisuuksia juhlittiin syömällä. Se ajatus on iskostunut mun päähän.

Ja nyt haluan nimenomaan oppia, että onnellinen viikonloppu ei edellytä epäterveellisen ruoan syömistä. Niinkuin ennen luulin, ihan tosissani luulin niin. Perjantaina töiden jälkeen suoraan kauppaan ostamaan molemmille lempisipsipussit ja dipit, kokista, puolen kilon irtokarkkipussi, miehelle suklaalevy, yleensä vielä videovuokraamon ja pitserian kautta kotiin. "Onnellinen viikonloppu" oli valmis. Näin mä luulin.

Ettekä arvaa, mitä mulle eilen kävi. Menin töiden jälkeen ärrälle, vuokrasin Diktaattorin (joka oli ihan älyttömän hauska!), katsoin koko illan sohvalla telkkaria, koska en koko viikkoon ole ehtinyt. Pari jaksoa BB:tä ja pari jaksoa Iholla -sarjaa. Sitten katsottiin elokuva. Koko tänä aikana join 2 lasia Cola Zeroa ja kupin teetä. Sen jälkeen olin vielä netissä pari tuntia ja pelattiin miehen kanssa "tunnistatko leffamusiikin" -peliä :D Kävin nukkumaan yhdeltä, ja sängyssä huomasin, että vatsa kurnii. Kunnes tajusin, et hitto, unohdin syödä iltapalan! En tosiaan ole koskaan UNOHTANUT syödä. Olen muutenkin ajatellut, et ihmiset valehtelevat, jotka sanovat, että unohtavat syödä. Eihän nyt ihminen voi sellaista unohtaa. No, näköjään voi. Huvitti vähän sängyssä. Tulipahan vähän vähemmän kaloreita eilen.

No nyt mun onnellinen viikonloppu koostuu eilisestä sohvailusta, mutta tein sen ihan nautinnolla ilman mitään syömisiä. Ja tänään aion lähteä uimahalliin vesijuoksemaan, siivoan kotona, mies tekee hyvää Jamie Oliverin ruokaa ja aion myös mennä sienestämään. Eikö kuulosta rentouttavalta? Illaksi vuokrataan varmaan joku toinen elokuva. Otan valokuvat tämän päivän ruoista, ihan vaan todistaakseni, että tämä tosiaan on herkuton viikonloppu ;)

(Hups, unohdin jo mainita ennen julkaisua, että paino on pudonnut puoli kiloa eilisestä. Hyvää vauhtia alaspäin, vihdoinkin!)


Millainen on sinun onnellinen viikonloppusi?

6 kommenttia:

  1. Vau... Kylläpä kuulostat onnelliselta ;) Olen onnellinen sinun puolestasi :)

    Minä en edes tiedä mitä minun onnelliseen viikonloppuun kuuluisi.. onko sellaista edes..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen onnellinen siitä, että olen vihdoin saanut motivaation tehdä elämäntapamuutoksen ja tosiaan ymmärtänyt, että se on loppujen lopuksi ainoa unelma, jonka haluan toteuttaa. Mutta onnellisuus yleensä on vaikea käsite ja kyllä mulla masennuskausia on. Viime vuosi erityisesti oli rankka.

      Laitoinkin sun blogiin kommenttia elämänvaiheestasi. Jaksamisia! Älä murehdi nyt laihdutuksesta.

      Poista
  2. Kuulostaa ihanalta!:) Meidän viikonloppu hurahti vuosipäivää juhliessa...seuraava viikonloppu on sitten herkuton täälläkin!;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me olemme myös viettäneet yhden vuosipäivän Fransmannissa, se oli kyllä upee ja vähän hienompi ravintola, missä yleensä käydään ;) Onnea vielä teille rakastuneille!

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Onnellinen viikonloppu olisi sellainen, että herää aamuisin ennen yhdeksää, käy pienellä kävelyllä ennen puoltapäivää. Viikonloppuun kuuluisi myös se, että syö hyvin ja terveellisesti, tekisi rakkaan kanssa yhdessä jotain maittavaa kasvisruokaa. Tekisi asioita, joista oikeasti pitää (minun kohdallani se olisi opiskelua ravitsemusksesta tai kaupungilla kävelemistä / shoppailemista) ja illalla voisi katsoa rakkaan kanssa jonkun hyvän leffan maistellen avokadosta, marjoista ja hunajasta koostettua itsetehtyä jäätelöä ja itsetehtyä raakasuklaata. ^^

    VastaaPoista