weheartit.com |
Yksi mun tavoitteista tätä projektia aloittaessa oli tutustuttaa itseni (uudestaan) liikuntaan ja saada siitä elinikäinen harrastus. Mulle mukavuudenhaluiselle ihmiselle liikunta on aina ollut vähän sellaista pakkopullaa mutta olen kuitenkin toivonut, että kunto olisi niin hyvä, että nauttisin vauhdikkaistakin jumppatunneista. Olen aina kuitenkin harrastanut jonkinlaista liikuntaa, nyt oikeastaan parin vuoden ajan ensimmäistä kertaa on ollut niin, etten ole liikkunut juuri yhtään (jos todella satunnaisia lenkkejä ja viime syksyn jumppatunteja ei oteta huomioon). Paitsi hyötyliikuntaa, sitä omassa kodissa ja pihalla riittää. Mun elämäni liikuntaharrastukset:
- päiväkoti-ikäisenä tanssi
- ala-asteikäisenä yleisurheilukoulu (useamman vuoden), koripallo (pari vuotta), jalkapallo (vain yhden syksyn, en tykännyt) ja uinti.
- yläasteella kansalaisopiston kiinteytysjumppa, pyöräily (tehtiin kavereiden kanssa 10-15km lenkkejä usein) sekä 15-vuotiaana aloitin pururadalla lenkkeilyn
- lukioikäisenä lenkkeilyä toisinaan, ja pyöräilyä. Kuntosalia ja uintia aina kausittain.
- opiskelijana olin kuntokeskuksen jäsen ja kävin säännöllisesti jumpissa + salilla. Pyöräilin joka paikkaan.
- työelämään siirtyessä pyöräilin vuoden kaikkialle, joka päivä noin 15km. Kävin myös 2-3 kertaa viikossa jumpassa. Niin ja kahvakuulailin muutaman kuukauden säännöllisesti (se oli kyllä superliikuntaa lihaksille!!)
- viimeisten kahden vuoden ajan liikunta on vähentynyt radikaalisti
Nyt kun katson liikuntahistoriaani, huomaan, että olen melko paljon liikkunut aina, mutta silti olen lihonut. Syönyt siis ihan liikaa. En ole lihonut sohvaperunoinnin ansiosta nuorena, vaan väärien ruokailutottumusten vuoksi. Muistan, että ala- ja yläasteella kaikki illat meni ulkona kavereiden kanssa pelatessa yhtä sun toista. Miksiköhän mulla sitten on nykyään vääränlainen suhtautuminen liikuntaan? Varmaankin huono kunto, ja koululiikunnasta en koskaan pitänyt, koska siellä leimattiin heti huonoksi urheilijaksi muiden oppilaiden tai opettajan toimesta (=opettaja saarnasi usein huonokuntoisia). Kuitenkin, haluan nyt aloittaa liikunnan ja aion tehdä liikuntasuunnitelman. Muuten sitä ei tule toteutettua ollenkaan. Ja ihan varmasti sitä mukaa kun kunto paranee, myös mielenkiinto liikuntaa kohtaan paranee. Jotenkin olen nyt vaan sellaisessa jaksamattomuuden kierteessä, ettei mitään huvittaisi tehdä.
Liikunnasta on kuitenkin älyttömästi hyötyä:
- tukee painonpudotusta ja polttaa kaloreita vielä suorituksen jälkeenkin
- kasvattaa lihasmassaa, niin peruskulutus kasvaa (ja tukee sitä, ettei ihminen menetä lihasta laihduttaessa ja vanhetessa niin paljon)
- ehkäisee monia sairauksia (varsinkin sydänperäisiä)
- vahvistaa luustoa ja niveliä
- liikunta lisää adrenaliinia ja serotoniinia, jotka lisäävät hyvää oloa ja vähentävät ruokahalua
- yleiskunto pysyy hyvänä, jolloin jaksaa yleisesti paremmin eikä ole koko ajan väsynyt
- erityisesti kehonhallinta ja venyttely ovat tärkeitä, koska iän myötä kehosta tulee yhä kankeampi
Musta tuntuu hurjalta, että peruskulutus laskee yli 30-vuotiailla todella paljon. Laskin taulukosta, että mun ikäisen ja painoisen naisen peruskulutus on noin 2377 kcal mutta yli 30-vuotiaan samanpainoisen naisen peruskulutus oli jotain 1970 kcal! Siis todella hurja ero. Nyt kun pudotan painoa niin syön juurikin jotain 1900 kcal päivässä mutta kymmenen vuoden päästä enää en laihtuisi tällä määrällä. Sen vuoksi onkin tärkeämpää nyt nuorena tehdä se pysyvä painonpudotus, koska se on helpompaa, ja aloittaa säännöllinen liikunta, koska sehän vaikuttaa peruskulutukseenkin myös vanhemmilla ihmisillä.
weheartit.com |
Mun lempiliikuntalajeja ovat uinti/vesijuoksu/vesijumppa, ohjatut jumppatunnit joissa soi hyvä musa (ja omalle kunnolle sopivat), kuntosalillakin tykkään käydä, olen myös ajatellut että esim. koripallo vois olla taas mukavaa kunhan löytyis harrastelijaporukka. En tiedä tykkäisinkö siitä edelleen, mutta se voisi olla ihan hauskaa. Tuo jooga, minkä nyt aloitan, kiinnostaa hirveästi. Ehkä eniten mielenhallinnan ja rentoutumisen vuoksi.
Tavoitteenani on alkuun liikkua kolme kertaa viikossa. Jumppa (45min), jooga (1,5h) sekä sauvakävely tai vesijuoksu (45min).
Talvella olis myös kiva kokeilla hiihtoa, kunhan löytyisi mukava latu (en tykkää pururadoista koska pelkään laskea mäkiä suksilla) esim. jäältä tai pellolta JA tietysti olishan ne suksetkin ihan hyvä hankinta ;)
Kuulostaa hyvälle suunnitelmalle! :)
VastaaPoistaUskon, että sulla tuo tulee onnistumaan koska olet kuitenkin aina ollut liikunnallinen ja sinulla on tarkka suunnitelma.
Koululiikunta on yksi juttu, joka on mulla tappanut tuon liikuntainnon myös. Aina mentiin niiden parhaiden ihmsiten taitojen mukaan. Jos et osannut joka ikistä liikuntalajia huippuhyvin tulit liikuntatunneilla vain nöyryytetyksi. Oli pakko tehä kärrynpyöriä, hypätä korkeutta ja uida vaikka ei osannut. Silloin sitten teki vain aina pari kierrosta muista jäljessä ja lopuksi muut istui salin reunalla ja odotti että sait tehtyä. Koska opetusuunnitelmaan kuulu kaikki lajit, oli niitä pakko tehdä vaikkei osannut. Kiitos tästä ihanasta kannustuksesta liikuntaan suomen opetushallitus (yläasteen opettajassa ei sinänsä ollut mitään vikaa)!
Lukiossa kyllä huoamsi, että kun sen yhden jakson ajan (6 vk) sitä liikuntaa oli neljä krt viikossa niin sen jakosn aikana kunto oikeasti kohosi ja opettaja oli todella hyvä ja kannustava eikä millään tavalla tuomitseva. Mielestäni koululiikuntaa pitäisi lisätä, mutta siitä pitäisi tehdä ei-numeerisesti arvioitavaa sekä vapaampaa. Jos ei osaa, niin ei sitten vain osaa, eikä sillä yhdelä puolentoistautunnin teilinevoimistelutunnilla/lukuvuosi voi vaan oppia kaikkea!