lauantai 4. elokuuta 2012

Aarrekarttaa ja syvällisiä pohdintoja

Tää on kyllä nyt noloa tunnustaa, vaikka eilen kuinka paasasin, etten käy vaa'alla enää joka päivä, mutta mun oli pakko käydä vielä TÄNÄÄN. Ihan siksi, koska halusin nähdä onko se paino menossa alaspäin vai ei. Onko mulla joku ihmeellinen häiriö, etten laihdukaan ikinä. Panikoin eilen siitä 100g pudotuksesta. Eikös olekin hullua tää ihmismieli...?

Tänään siis kävin vaa'alla. Paino oli -1,2kg eilisestä, jee! Paino onkin laskenut aika hitaasti nyt tällä viikolla, niin en ihmettele, etää tippui sit enemmän kerralla. Kokonaispudotus on nyt jo tasan 3kg. Ihanaa :) Vielä ollaan 130 puolella, mutta pian päästään jo alemmas. Mitä enemmän tuota painolukemaa katsoo, niin alkaa ärsyttämään miten sitä on päästänyt itsensä lihomaan näin paljon. Kun olen koko aikuisiän painanut sen 108-115kg niin viime kesän ja syksyn aikana tuli se +15kg. Viime syksy oli jotenkin hirveän rankka henkisesti, elämässä oli paljon meneillään ja se vaikutti myös siihen, että syötiin paljon roskaruokia ja herkkuja. Jotenkin huomaamattaan sitä lihoi ihan hirveästi. Nyt toivottavasti paino menee vain alaspäin, ja pääsisin eroon jojoilusta.

Pohdin eilen sitä, minkälaisen "tyhjiön" herkkujen syömättömyys jättää. Kuitenkin olen aina ollut tunnesyöjä ja viikonloppuisin ollaan aina herkuteltu vaan siksi, kun nyt sattuu olemaan viikonloppu. Se on ollut iso osa viikonlopun viettoa. Eilen perjantaina oli outoa olla ilman niitä herkkuja. Olin tylsistynyt ja huomasin, että olen syömällä paikannut sitä tylsyyttä. Alkoi tehdä mieli vaikka mitä, varsinkin tuoretta leipää ja juustoa. Näin viikonloppuisin se vaatii ihan oikeasti itsensä tutkiskelua, miksi on syönyt liikaa ja miksi on paikannut tunteita syömällä. Ylipäätään mietityttää miksi niin suuri osa nykyajan ihmisistä on tunnesyöjiä? Johtuuko se lapsuuden opeista ja ruoalla lahjomisesta? Vai siitä, että herkutellaan kotona viikonloppuisin niin se tapa jää myös itselle aikuisikään asti. Mulla oli lapsena viikonloppuisin karkkipäivä, sen lisäksi meillä saattoi olla sipsiä ja äiti usein leipoi pitsaa. Jotenkin siihen on kai tottunut, että viikonloput ovat herkuttelua varten, jotta muka "rentoutuu". Mutta mielessä kävi se tulevaisuuden minä, jonka odotan näkeväni innolla, ja ihan sen vuoksi haluan oppia elämään viikonloppua nauttien siitä ilman niitä herkkuja. Aloin myös miettiä mitä muita intohimoja mulla on, kun syöminen. Rakastan kaikkea käsillä tekemistä, käsitöitä ja askartelua. Ajattelin aloittaa jonkun käsityöprojektin niin aika menisi mukavasti siinä.

Eilen illalla aloin askarrella itselleni aarrekarttaa. Suosittelen sitä lämpimästi kaikille painon kanssa kamppaileville. Sen tarkoituksena on saada voimaannuttavia ajatuksia elämäntapamuutosta varten. Itse aloitin leikkaamalla valokuvia tai tekstejä lehdistä (erityisesti KG-lehdestä, joka mulle tulee). Ja itsessään se kuvien ja tekstien etsimisprosessi oli hyvin voimaannuttavaa ja motivaatiota tuovaa! Lueskelin samalla vanhoja artikkeleita ja tajusin, että ei ole olemassa vanhaa minää ja uutta minää. Ei ole tarkoitus, että jätetään entinen elämä unohduksiin ja keskitytään syömään vain terveellisesti. Vaan ne omat lempiruoat ja -herkut kuuluvat myös tähän "uuteen" elämään, tärkeintä on vain niiden syömistiheys ja -määrä, joka toivottavasti pienenee, jotta painokin laskee. On ihan sallittua herkutella silloin tällöin. Mulle tuli sellainen olo lehtiä selatessa, että mä kyllä onnistun tässä projektissa vihdoin ja viimein. Aikaisemmissa elämäntaparemonteissa olen aina herkutellut perjantaista sunnuntaina ja siksi paino ei ole pudonnut. Nyt teen sen muutoksen ja opettelen nauttimaan elämän muistakin asioista, kuin syömisestä. Syöminen ei saa olla elämän tarkoitus. Tällöin paneudun nimenomaan siihen syvimpään ongelmaan: tunnesyömiseen. Sen sijaan jos miettisin koko ajan, milloin saan taas sitä ja sitä herkkua, en koskaan pääse niistä syvimmistä ongelmista eroon.

Moni tarvitsee tunnesyömiseen ammattilaisen apua, monia on auttanut esimerkiksi psykoterapia. Tai hypnoterapia. Mulla itsellä ei näihin ole varaa, joten mun on pakko terapioida itse itseäni aika ajoin ja pohtia sitä, miksi syön liikaa. Onneksi mulla on mies tukena, jolla on myös tunnesyömisen kanssa ongelmia (ei ehkä niin syviä kuin minulla) joten pohditaan näitä asioita aina välillä yhdessä. Olen myös kertonut paljon lapsuudestani ja mikä sieltä on vaikuttanut siihen minään, joka minusta on kasvanut.

Näiden pohdintojen jälkeen mun on helpompi luottaa siihen, että minä onnistun, eikä elämäntapamuutos ole kituuttelua kasviksilla, vaan itselle sopivan ruokavalion tekemistä ja myös ne herkut kuuluvat siihen uuteen ruokavalioon. Ainoa muutos on tosiaan se, kuinka paljon ja usein niitä syö. Ja tällä hetkellä tunnustan, että mun ei edes tee mieli yhtään mitään epäterveellistä. Mutta sitten kun se hetki tulee, voin potematta huonoa omaatuntoa ostaa pienen määrän sitä ruokaa, mitä tekee mieli.

Aarrekarttaa en saanut vielä valmiiksi. Aion tehdä siihen myös palluroita, joita väritän sitä mukaa kun paino laskee. Siitä tulee tosiaan aarrekartta, jossa on tavoite. Tavoitteeksi ajattelin asettaa 100kg:n. Olen onnellinen, jos sinne asti pääsen. Sen jälkeen on aika miettiä uutta aarrekarttaa ja tunnustella tuntojaan siellä. Kun saan aarrekarttani valmiiksi niin koitan ottaa vaikka valokuvan siitä. jotta saan liitettyä kuvan tännekin. :) Tarkoitus on ollut myös ottaa itsestäni alkukuvia, katsotaan saisinkohan tänään aikaiseksi.

Toivottavasti tämä teksti herätti teissä muissakin laihduttajissa ajatuksia varsinkin tunnesyöjillä, olisi myös mukava kuulla, jos on lukijoita, jotka ovat päässeet eroon tunnesyömisestä?

Mukavaa viikonloppua kaikille!


7 kommenttia:

  1. Hei, haastoin sinut blogissani:)

    http://jelissa-everystepmatters.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noniin mä vastasin sittenkin niihin kysymyksiin :)

      Poista
  2. Aarrekartta kuulostaa hienolta, varmasti avittaa pohtimaan painohistoriaansa, ja kehittämään parempaa tapaa syödä. Laitanpa harkintaan minäkin :)

    Sinullekin toive, että poistat nuo sanavahvistukset, jotta kommentointi helpottuisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanavahvistus poistettu. Täytyy toivoa, ettei ala tulla mainoksia kommenttiosioihin. :)

      Poista
  3. Itse olen kirjoittanut tunnesyömisestä aiemmin omassa blogissani -> http://rasvamaksa.info/tunnesyominen-on-addiktio/

    Itse uskon että tunnesyöminen ei johdu huonosta itsekurista vaan siitä että olemme riippuvaisia tietynlaisesta ruuasta (sokeri, tärkkelys) jonka tiedämme lisäävän mielihyvähormoneja kehossamme samalla tapaa kuin esimerkiksi liikunta ja seksi. En tiedä ketään joka "tunnesöisi" rasva- ja proteiinipitoista ruokaa (kuten pekonia tai pihviä kermakastikkeella) mutta leivokset, jäätelö ja sipsit kyllä uppoavat tunnesyöjään kuin kuuma veitsi voihin.

    Itse olin ennen tunnesyöjä, mutta pääsin siitä eroon ruokavaliomuutoksella. Vuosikausia lääkitsin tai palkitsin itseäni jäätelöllä, karkeilla, sipseillä, leivonnaisilla - jotain mistä tiesin että hyvä olo seurasi heti. Nyt jäätelöä menee noin yksi puikko viikossa ja sipsejä ehkä yksi pussi kuukaudessa, joten voisin sanoa että olen omakohtaisesti selättänyt tunnesyömisen, verrattuna millaisia määriä "lohturuokaa" mätin ennen suuhuni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa kuulla, että olet päässyt eroon tunnesyömisestä. Toivottavasti minäkin pääsen siitä eroon, nyt huomaan ainakin, että säännöllisen ruokarytmin ansiosta ei ole tullut syötyä huvikseen tai tylsyyteen!

      Poista